Kukaan ei mene suosituksista piloille
Suomessa ei ole totuttu pyytämään eikä esittelemään julkisesti suosituksia. Suositusten esittelyä pidetään vähän nolona ja omahyväisenä. Suositukset eivät vaan kuulu kulttuuriimme, joten mitäpä sitä uskomusta muuttamaan. Ollaan vaan hipi-hiljaa ja toivotaan, että joku huomaisi panokseni.
Pidän itse suosituksia suuressa arvossa ja sangen hyödyllisinä kaikille ammattilaisille ja osaajille – ne brändäävät sinua, yritystäsi ja palveluitasi tai tuotteitasi, ne luovat pienyrittäjille uskottavuutta ja vähentävät palvelunostajan riskiä. Lisäksi ne antavat sinusta kuvan, että osaat antaa palautetta ja arvostat myös muiden tekemistä. Saat suosituksia kirjoittaessasi myös erinomaisen tilaisuuden harjoitella palautteen antoa vähällä vaivalla.
Suosituksen kirjoittaminen ei vie kuin kymmenisen minuuttia, joten sen ei pitäisi olla ongelma. Ensin mietit, mikä suositeltavassa henkilössä oli työkaverina tai asiakkaana parasta. Sen jälkeen vaan kirjoittamaan:
- Mistä tunnet ja koska työskentelit kyseisen henkilön kanssa ja mikä oli suhteenne (esimies – alainen, palvelun ostaja – palvelun tarjoaja).
- Missä suositeltava ihminen oli mielestäsi aivan verraton. Ole konkreettinen ja rehellinen!
- Kerro kollegastasi piirteet, joissa hän on niin hyvä, että erottuu muista.
- Lopeta suositukseen.
Suosituksen kirjoittaminen ei varmasti kaadu ohjeiden puutteeseen, sillä netti pursuaa erinomaisia ”How to write LinkedIn recommendation” -ohjeita. Tekstiä ei kannata kirjoittaa viittä virkettä enempää, koska kukaan ei jaksa lukea pidempiä sepustuksia.
Mielestäni suosituksia pitäisi pyytää kollegoilta nykyistä enemmän, koska suosittelijoita ei saa kiinni silloin, kun heitä tarvitsisi. LinkedInissä valmiina olevilla suosituksilla säästetään huomattavasti kaikkien aikaa ja vaivaa rekrytointitilanteissa. Ja sellaista ihmistä ei olekaan, jolle ei tulisi hyvä mieli, kun joku muistaa ja nostaa julkisuuteen hänen parhaat puolensa.
Vai pahastuisitko sinä, jos joku suosittelisi sinua?
